lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kohta hapottaa!

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM


Talvi on takana ja kevät sekä kesä saapuu kovaa vauhtia. Se tarkoittaa mun oman treenaamisen kohdalla sitä, että talven ylläpitokausi on takana ja kohta mennään kovaa syksyyn saakka. Parhaina päivinä treenejä tulee jopa kolme, kun duunimatkat taittuu pyörällä ja duunin lisäksi ohjelmaan saattaa kuulua punttitreeni tai jotain muuta kivaa. Kuulostaa killeriltä, mutta odotan sitä ihan sikana!

Talven aikana mun treenit on ollut suurimmaksi osaksi salitreeniä ja siihen päälle on tullut about kerran viikkoon käytyä jonkunlaisella aerobisella lenkillä. Toisin sanoen treeni on ollut ylläpitävää ja välillä aika kevyttäkin. Oon treenaillut viikosta riippuen 3-6 kertaa, mutta verrattuna viime kesään ja syksyyn treenimäärät on talven aikana puolittunut mikä on toisaalta tehnyt hyvää sekä pääkopalle että kropalle.

Nyt on sitten aika laittaa vaihdetta taas isommalle. Pyörä on kaivettu varastosta, Malminkartanon portaat korkattu ja spurttitreenikausi avattu. Tähän päälle vielä salihommia 2-4 kertaa viikkoon niin hyvä tulee. Tai hiki nyt ainakin! Treenimäärän kasvaessa myös ravinnon, levon ja palautumisen tarve kasvaa, joten alkuun täytyy lähteä liikkeelle vähän iisimmin ja lisätä kuormitusta hiljalleen. Ja levätä kun siltä tuntuu.

Kesällä on Focus mm. pyöräilyssä.
Laitetaas tähän vielä suunnitelmaa keväälle ja kesälle, niin on mustaa valkoisella. Tavoitteena on treenata syksyyn saakka niin, että seuraavat kohdat tulee täytettyä:

Pyöräilyä n.100 km / viikko
1 mäki/porrastreeni / viikko
1 nopeustreeni / viikko
2-4 salitreeniä / viikko
tämän lisäksi ihan simona VENYTTELYÄ .
 
Ihanan kauheat Malminkartanon portaat.
Sopiva sekoitus siis pitkäkestoista treeniä pyöräilyn muodossa, nopeustreeniä spurttien avulla ja maksimikestävyyttä mäki/porrashommissa sekä lihaskuntoa perään. Näillä mennään. Motivaatiota riittää, toivottavasti aikaakin! Päivittelen kesän aikana missä mennään ja viimeistään syksyllä katsotaan pitikö tavoitteet. 

Hiellä ja hapotuksella,

Laamanaama

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Malminkartanon portaat: Stairs to heav.. HELL!

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM
(YHDISTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

 
426 porrasta. Siinä Malminkartanon legendaariset portaat tiivistettynä. Hiki lentää, jalat tärisee ja ajatus ei kulje. Tai kulkee sen verran, että jo ensimmäisen nousun puolessa välissä sitä ajattelee, että minkähän helvetin takia tänne tuli taas lähdettyä. Mutta kun kerran on ylös päässyt, niin kroppa on alkujärkytyksestä toivuttuaan jälleen vastaanottavainen ja yhtäkkiä sitä huomaa kirmaamansa uudestaan ja uudestaan kohti jätemäen huippua, jota ei portaiden alapäästä edes näy.
Tästä se lähtee. Kuvassa oleva punatakkinen mummo on ensimmäisellä tasolla ja toinen taso siintää tuolla yläoikealla. Malminkartanon huippua ei edes näy.
Portaat on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen alkaa loivasti ja usein ensimmäiset metrit tuleekin loikittua kevyesti kuin kissaeläin, mutta yhtäkkiä portaat jyrkkenee, askellus muuttuu ja syke nousee anaerobiselle tasolle. Suomeksi sanottuna hapottaa. Ensimmäinen välitaso tulee kuitenkin aika nopeasti vastaan ja tässä vaiheessa fiilis on vielä ihan allright. Toinen pätkä onkin näistä se kaikista pahin. Nousu on tasaisen tappavaa mallia ja reidet, pohkeet, perberi sekä mieli kyselevät toisiltaan, että joko mennään suihkuun? Kolmas pätkä on henkisesti helpompi kun tietää, että on jo voiton puolella, mutta missään tapauksessa helppoa se ei fyysisesti ole, päinvastoin.

Suurin piirtein puolen välin krouvissa. Kuva kesältä 2014.
Malminkartanon jätemäen ympäristö on siitä mukava, että porrastreeneihin pystyy yhdistelemään myös normi lenkkeilyä, mäkijuoksua sekä spurttitreeniä. Portaiden vastakkaiselta puolelta kulkee hiekkatie alas, jota pitkin pystyy kiertämään mäen ympäri ja mäen vierestä löytyy hiekkakenttä, jossa voi vetäistä alkulämmöt tai vaikka spurttihommat.

Tässä muutamia treenivariaatioita, joita oon itse Malminkartanossa vetänyt. Suosittelen lämpimästi, että ennen jokaista treeniä kannattaa lämmitellä hyvin ja venytellä kevyesti etenkin tärkein työkalusi portaisiin eli jalat:

1) 5 * portaat ylös (oman kunnon mukaan joko juosten tai kävellen) ja mäkeä pitkin hölkällä / kävelyllä alas. Voit huilata hetken välitasoilla ja etenkin ylhäällä.

2) 6 * portaat ylös ja juoksulenkki mäen ympäri. Tämä treeni on vähän pidempi ja tässä tulee porrastreenien lisäksi myös juostua tasavauhtista lenkkiä. Intervallitreeni parhaasta päästä.

3) 5* siksakkia. Juokse ensimmäiselle tasolle ja kipitä takaisin alas. Juokse uudestaan ensimmäiselle tasolle ja sen jälkeen loiki/juokse/kävele suoraan toiselle tasolle. Huilaa hetki ja sitten kun elämä on taas kivaa, niin laskeudu alas. Tämän jälkeen nouse ylös asti tavalla tai toisella. Sitten vaan mäkeä pitkin alas ja uusiks.

4) Juokse / kävele alhaalta ylös niin monta kertaa kuin pystyt ilman huilaamista. Huilata saa vasta ylhäällä.

Itse pyrin kesäkausina treenaamaan maksimikestävyyttä portaissa ainakin kerran viikkoon. Kerta kerran jälkeen homma toimii paremmin ja paremmin mikä on selkeä merkki siitä, että noista porrastreeneistä on oikeasti hyötyä Eipä siellä turhaan peruskuntoilijoiden seassa treenaa myös urheilujengit ja huippu-urheilijat. Todelliset portaat helvettiin ja jos olet autolla liikkeellä, niin paluumatkalla saattaa olla kengurubensaa jalkojen tärinän vuoksi. Mahtava treenimuoto!
Kertokaas portaissa käyneet omia fiiliksiä tai treenivinkkejä!

Facebook
Twitter
Instagram
Follow

torstai 12. maaliskuuta 2015

Ensimmäisen tatuointini taustaa ja tarinaa

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (YHDISTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Tein extremematkan Lohjalle ja mua hakattiin siellä. Neulalla.

Jo vuosia sitten oon puntaroinut tatskan ottamista, mutta aikaisemmin en ollut kuitenkaan saanut aikaiseksi. Ja ihan hyvä niin, koska joskus parikymppisenä olisin saattanut tatuoida jonkun kiinalaisen nuudelikeiton ohjeen sen kummemmin miettimättä. Tatuoinnilla pitää mun mielestä aina olla joku tarina ja nyt kättä värittääkin alla oleva kuva.

Ne tietää jotka tuntee.

Tota kuvaa lienee syytä vähän avata enemmän, sillä vaikka joka miehellä pitääkin olla ankkurin kuva tatuoituna kädessä, niin ihan kaikille tuo kuvio ei aukea. Noh, mäpä kerron. Tuohon kuvaan liittyy lapsuus, ystävyys, jalkapallo sekä matkailu. Ja kaikki nuo nyt tuppaa olemaan aika merkittäviä asioita mulle.

Lapsenahan pojat on yleensä vauhkoina autoihin, mutta nuori Laamanaamapa tykkäsikin yli kaiken laivoista. Asuin järven rannalla ja ikkunasta näki ohi lipuvia laivoja ja kuuli niiden torvien soiton. Siinä missä muut piirtelivät paperille autoja, väänsin mä laivoja. Satamassa kävin katsomassa kun risteilylaivat lähtivät maisemaristeilylle ja aika usein itsekin olin takakannella katsomassa potkurinkuohuja. Vielä nykyäänkin meret, järvet ja laivat on mulle tärkeitä, joten olkoon tuo kuva muistuttamassa myös siitä.

Making of..

Jotkut saattavat tietääkin, mutta ne jotka eivät ole Saksan tai etenkään Hampurin skeneen tutustuneet, niin tuo kuva on myös Hampurilaisen Astra -oluen logo, ilman nimeä tosin. Bisselogon tatuointi on ajatuksen tasolla kyllä helvetin junttimaista, mutta avataampa tätäkin vähän enemmän.

Kuvitelkaa tilanne, että teette kaveriporukan kanssa monia helvetin hauskoja matkoja ja jotkut jutut jäävät elämään. Läpät on jäätävän huonoja, mutta tunnelma samalla järkyttävän hyvä ja rento. Kaikilla on kivaa eikä murheista tietoakaan. Ensimmäisestä reissusta lähtien pullo tai tuoppi Astraa on löytynyt pöydästä ja sen logoa on ihailtu. Berlinissä FC St.Paulin fanipubissa 2014 tilanne eskaloitui (en oo muuten koskaan kirjoittanut tota sanaa enkä ole edes varma mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa hyvältä) ja joku sanoi ääneen maagiset sanat "hitto toi logo ois magee tatuoituna". Päätettiin siltä istumalta että hitto, niin muuten olisi ja täähän me toteutetaan. Mä olin eka kuka sen nyt sitten toteutti ja samalla mulla on siihen varmasti omakohtaisimmat syytkin. Ystävyyttä, yhteenkuuluvuutta, muistoja. Jumalauta kuin hienoo.

Ääriviivat valmiina.
Niinkuin oon aikaisemminkin blogissa turissut, niin Hampuri ja etenkin sen futisseura FC St.Pauli on mulle tärkeitä. Hampurissa on tullut käytyä varmaan useammin kuin Tampereella. Tää tatska kuvastaa myös suhdetta tuohon hienoon Hansa-kaupunkiin sekä sen futisjengiin. Astra on nimittäin yksi FC St.Paulin sponsoreista ja merkittävä osa st.paulilaisuutta. FC St.Paulista voit käydä lukemassa lisää vaikka aiemmin postaamastani jutusta. Nyt myös

Yhteen kuvaan saa kiteytettyä aika monta tarinaa. Sen takia mä ton otinkin ja sen takia pystyn sitä kantamaan ylpeydellä. Tunne edellä on välillä hyvä elää. Isot kiitokset ja suositukset Antsu's Tattoolle.


Ps. Huomasin että mietit että sattuiko? No ei ees sattunu, vähän nipisti. Silleen kivasti.

Äidille terveisiä! 

-Laamanaama

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Suvaitsevaisuutta Euroviisu-fanit!

BLOGI ON MUUTTANUT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (YHDISTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Nyt on pakko kirjoittaa vähän ohi mun normi blogiaiheiden ja kommentoida eilistä Pertti Kurikan Nimipäivien Euroviisu -valintaa. PKN jakoi selkeästi suomalaiset kahtia ja kirvoitti yllättävänkin paljon negatiivisia kommentteja, vaikka suurin osa kansasta toki diggasi bändin meiningistä.

Tässä vaiheessa lienee syytä sanoa, että itse en ole koskaan katsonut Euroviisuja alusta loppuun, koska mun mielestä se ei tarjoa musiikillisesti kuin kurapaskaa eikä itse showkaan ole jaksanut kiinnostaa kuin vähän alusta. Mutta nyt keväällä ajattelin tehdä poikkeuksen ja katsoa koko session pelkästään Pertti Kurikan Nimipäivien takia. Aivan huikeeta, että PKN valittiin yleisön toimesta kisoihin ja se on yksi merkki siitä, että ehkä täällä kieltojen luvatussa maassa uskalletaan olla jo erilaisia.

Euroviisut on vähemmistöjen Roskilde, jotka tunnetaan suvaitsevuuden sanansaattajana, jossa naisella saa olla parta ja sateenkaarilippujen pitääkin liehua. Aina huudellaan, että ole rohkeasti oma itsesi ja ei ole väliä tykkäätkö pojista vai tytöistä. Mutta nyt yllättävän monelle Euroviisufanille onkin kova paikka suvaita kehitysvammaisten Punk-bändi. Miksi?

Jotkut kommentoivat, että PKN:n musiikki on paskaa. Okei, punk ei varmasti kolahda musiikillisesti koko kansaan ja ihan helvetin hyvä niin. Itse punkkia nuoruudesta asti kuunneltuani on ihan hyvä, että se on edelleen marginaalihommaa ja punk-bändit eivät soi Radion Novan taajuudella. Mutta tekosyynä se on huono, koska Euroviisut eivät ole pitkään aikaan ollut musiikkikilpailu vaan enemmän siellä on huomiota herätetty ulkomusiikillisin avuin.

Osalle taas se, että kehitysvammaisten bändi edustaa Suomea oli ihan kauhea järkytys. Jätän tämän vain tähän, mutta voi nyt jumalauta!

PKN:n valinta Suomen edustajaksi on parasta mitä suomalaiselle musiikille on tapahtunut aikoihin. Hartwall Arena kannattaa laittaa jo varmuuden vuoksi varaukseen toukokuulle 2016, sillä Pertti Kurikan Nimipäivät tulevat menestymään.

Suvaitsevaisuutta Euroviisu-fanit!

Punk as a fuck!

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial/