Päiväretkelle Tukholmaan tai Kööpenhaminaan

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (YHDISTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset seilaavat monta kertaa vuodessa muutaman tunnin laivamatkan Tallinnaan, mutta harvat tajuaa että sama aika menee kun lentää päiväreissulle Tukholmaan tai Kööpenhaminaan. Toki samanlaista viinarallia siellä ei voi harrastaa ja hinnat ovat vähän kovemmat kuin Virossa, mutta ainakin itse viihdyn Stokiksessa ja Köpiksessä huomattavasti paremmin kuin etelänaapurissa.

Halpalentoyhtiö Norwegian mullisti lentomatkailun Suomessa tarjoamalla halvempia hintoja kuin kilpailijansa ja yhtäkkiä Ruotsiin ja Tanskaan pääsi jopa 30 eurolla / suunta. Homman juju on siinä, että kun varaat matkasi noin kuukautta ja kahta ennen matkustuspäivääsi ja maltat kytätä tarjouskampanjoita, niin edestakaiset lennot Tukholmaan ja Köpikseen irtoaa todella edullisesti etenkin arkisin. Ruumaan menevät matkatavarat tosin kustantaa aina extraa, mutta päiväreissulle ei reppua kummoisempaa tarvitse, joten kentälläkään ei tarvitse ylimääräistä aikaa kuluttaa.

Aika menee kuin siivillä, kun Norwegianin koneissa on nettikin käytössä.

Halvimmat lennot ovat yleensä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, jolloin käytännössä peliaikaa määränpäässä jää jopa 10 tuntia. Tuo aika voi tosin tuntua etenkin huonolla säällä jopa liian pitkältä, mutta jos aurinko paistelee tai jaksat kierrellä koko päivän pitkin cityä, niin se kannattaa ehdottomasti. Sekä Arlandan että Kastrupin kentältä pääsee kätevästi kaupunkien keskustaan ja turistipäivä on hyvä aloittaa vaikka aamupalabrunssilla jossain lukuisista aamupalapaikoista.

Näköalatonteilla.

Stokis.

Vahdinvaihto.

Laituripaikka.

Tukholma mereltä.

Kööpenhamina.

Nyhamn.

Köpiksen kadut.

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Davos - laskettelua, lätkää ja Alppimaisemia

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (SIIRTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Oon aina syttynyt Alpeista ja kun olin kerran kesäaikaan Itävallan puolella Bad Gasteinissa käynyt, niin kovasti teki mieli suunnata Alpeille myös talvella. Maaliskuussa 2014 oli lennot bookattu Milanoon ja sieltä oli tarkoitus suunnata jonnekin päin Sveitsiä, mutta ihan tarkkaa hajua ei ollut minne. Pienen arpomisen ja googlailun perusteella suunnaksi valikoitui Luganon ja Bellinzonan jälkeen Davos, jota hehkutettiin yhdeksi Sveitsin parhaimmista alppikohteista. Sinne siis!

Kun kerta talvireissusta oli kyse ja koska maaliskuussa lunta alpeilla oli vielä reilusti, oli luonnollisesti paras vaihtoehto Alppien tutustumiseen laskettelu. Pieni jännäkakka oli housuissa jo pelkästään sen takia, että vaikka olin lapsena laskenut paljonkin, niin edellinen kerta oli vuonna 1996 ja heti perään 2014. Kävinkin yhden kerran hakemassa vähän tatsia Suomen Alpeilta eli Kirkkonummen Peuramaalta, joten olin henkisesti valmis ottamaan myös Davosin kukkulat haltuun. Sama kai se onko mäki 300 metriä vai 10 kilometriä pitkä, alas sieltä on tultava tavalla tai toisella!

Davos sijaitsee 1550 metriä merenpinnan yläpuolella Sveitsin itäosassa ja on yksi korkeimmalla olevista kaupungeista Euroopassa. Helpointa Suomesta sinne on varmastikin mennä lentämällä Zürichiin, mutta itse valitsimme hieman toisenlaisen reitin, kun hyppäsimme Etelä-Sveitsin Bellinzonasta dösään ja matkasimme palmujen juurelta vuoristotietä pitkin korkeammalle kohti lumirajaa. Matka bussilla Bellinzonasta San Bernardinon kautta Thusisiin kesti kaksi ja puoli tuntia, mutta koska maisemat oli hitusen eri tasoa kuin esimerkiksi Helsingin ja Mikkelin välillä, meni matka oikein leppoisasti. Vielä ei kuitenkaan oltu Davosissa, vaan bussi vaihtui Thusisissa lähijunaan, joka oli matkalla ökymesta St.Moritziin. Koska meillä ei ollut timantteja tarpeeksi koitui kohtaloksemme junanvaihto Filisurissa ja siitä sitten hissukseen saavuimmekin Davos Platziin kolme ja puoli tuntia Bellinzona starttia myöhemmin. Siinä missä Etelä-Sveitsissä olisi tullut toimeen Italialla (ei tultu kun ei osannut kuin pizzojen nimiä), niin Davosissa pärjäsi Saksalla. Sillä sentään tulee sen verran juttuun futisreissujen ansiosta, että ymmärtää edes jotain.

Matkalla jossain Bellinzonan ja San Bernandinon välillä.

Sveitsin Alpit

Davos sijaitsee Graubündenin kanjonissa mikäli se ketään kiinnostaa. Kaupunki jakaantuu Davos -Platziin ja Davos-Dorfiin, joista Platzin puolella on enemmän kaikkea, ravintoloita, kauppoja ja muita palveluita. Urheiluihmisille Davos on varmastikin tunnetuin joulun jälkeen järjestettävän perinteisen Spengler Cupin takia. Tällöin lätkäjengit ympäri Eurooppaa pelaavat harjoitusturnauksen kaupungin komeassa puurakenteisessa Vaillant Arenalla. Itsehän urheilumiehenä pidin huolen, että kaupungissa pelataan siellä ollessani lätkää ja olimmekin todistamassa Davosin kotivoittoa play offien ensimmäisellä kierroksella Klotenista. Tunnelma pelissä oli tietysti keski-Eurooppalaisesta katsomokulttuurista johtuen loistava ja koska ilta-aikaan kaupungilla ei After Skin lisäksi hirveästi muuta aktiviteettia ole, oli matsissa käyminen nasta lisä reissulle. Jokerit suuntaa Spengler Cupiin jouluna 2014, joten jos joku tarvitsee opasta matkaan niin lähden, jos maksatte matkat. Soitellaan!

HC Davos - Kloten ja mestat Davos -fanien Ostkurvesta. Aina kannattanu!

Hintataso Sveitsissä on korkea eikä Davos tee tähän poikkeusta. Ruoka ravintoloissa maksaa vähintään saman verran kuin Suomessa ja myös hotellit on kalliita, joskin hyvätasoisia. Itse teimme reissun vähän pienemmällä budjetilla ja varasimme Booking.comin kautta Haus im Sand nimisen Bed & Breakfast paikan Davos-Dorfista. Muutaman sadan metrin päässä Dorfin rautatieasemalta sijainnut B&B oli vanhemman sveitsiläispariskunnan omistama kodikas kolmikerroksinen, vähän mökin tyylinen talo  ja siellä oli kaksi huonetta, jossa he majoittivat vieraita. Meillä oli huone talon ylimmässä kerroksessa ja siellä sai olla ihan rauhassa, mutta hieman oli nöyrä olo syödä aamupalaa heidän keittiössään samalla, kun mamma tuo leipää ja muroja pöytään. Kävi mielessä, että jos tuonne olisi kaveriporukalla lähtenyt bileet mielessä, niin olisi saattanut tulla sanomista. Toisaalta oikeat hotellit aamupalalla olisi maksanut tuplasti sen mitä Haus im Sand maksoi, vaikkei sekään ihan edullinen ollut. Kolme yötä maksoi 275 euroa. Hintaan kuului myös juna- sekä bussiliput paikallisliikenteen kulkuneuvoihin mikä oli littipeukun arvoinen homma.

Laskettelukamat tuli vuokrattua paikallisesta InterSportista kahdeksi päiväksi ja sitten vain leikkimään palanderia Parsennin mäkeen, joka starttasi meille kätsysti Dorfin puolelta. Hauska fiilis hypätä suksien kanssa kaapelivaunuun, kun ylöspäin rinteeseen katsoessa ei näy ensimmäistäkään laskettelurinnetta, mutta 10 minuutin huristelun jälkeen ymmärsin Parsennin rinteiden käsittämättömän laajuuden. Rinteitä oli kymmenittäin ja pisin lasku oli yli 10 kilometrin mittainen. Vähän kuin Peuramaalla.

Tosta S-Marketin näköisestä talosta lähti hissit kohti Parsennin huippua.

Kakkapökäle meinasi tulla toisen kerran pöksyyn ylhäällä, kun tajusin että se on menoa nyt. Hiljalleen mielessäni kävin läpi miten lasketellaan ja yritin muistella jarrutustekniikkaa ja samalla toivoin, että vuokrasukset ei olisi ihan jäätävät pommit. Eka lasku oli lyhyt ja selvisin hengissä tuolihisseille, josta matka jatkuisi kohti Parsennin huippua. Ensimmäinen 'nolojen tilanteiden mies' -fiilis tuli könytessäni kyseiseen hissiin. Onnistuin jotenkin mokaamaan niinkin yksinkertaisen asian kuin hissiin istumisen ja siinä sitten lähti suksi jalasta ja niittasin siinä sivussa keski-ikäisen saksalaisnaisenkin katolleen. Noh, eipä siinä, hissi seis, sukset takaisin jalkaan ja kohti huippua. Matkalla sain kuulla näiltä sakemanneilta kunniani ensin saksaksi ja kun en tajunnut hevonpersettä mitä he sanoivat, niin sama setti tuli just in case englanniksikin. Oli hyvin lähellä etteivät vuokrasukset lentäneet Davosilaiseen havumetsään ja itse päätynyt rinneravintolaan, mutta päätin kuitenkin tsempata ja hoitaa homman himaan. Ei tuonne asti ole menty suksia heittelemään!

Still alive niga. Jo pelkästään näiden maisemien takia kannatti lähteä Alpeille.

Siitä se sitten lähti enkä edes kaatunut. Paitsi  kerran. Tai jos molemmat laskupäivät lasketaan niin kahdesti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maisemat oli huikeat. Jengii suhasi ohi välillä oikealta sekä vasemmalta ja välillä tunsin olevani rinteessä kuin mummo rollaattorilla Aleksanterikadun aleruuhkissa, mutta pikkuhiljaa homma alkoi luistamaan. Tekniikka oli haussa välillä pahastikin ja meno oli jäykkää kuin teinipojalla koulun diskossa, mutta nastaa oli. Parsennissa eri tasoisia rinteitä menee siellä täällä ja jokainen löytää varmasti omalle tekulleen oikeantasoisen rinteen. Koska tässä ei laskettelutermistö ole oikein hallussa, niin parhaiten infoa Davosin eri rinteiden meiningeistä löydät täältä. Suomenkielistä infoa heruu esimerkiksi Lumipallo.fi:n sivuilta.

Das ist Davos.

Suomijuntti paistattelee auringossa.

Anyways, yks siisteimmistä kokemuksista tuolla oli laskea tuo n. 10 kilsan matka kohti Klostersin kylää. Reitti oli aika iisiä eikä suurta ruuhkaa ollut. Rinneravintolan aurinkoterassilla nautitun hampurilaisen ja oluen jälkeen lasketaan alas Klostersin kylään kapeaa metsäreittiä pitkin ja siinä sai olla vähän varuillaan aurata, ettei kukaan slalomsankari tule selkään. Vasta paluujunassa Davosiin tajusi kuinka pitkän matkan sitä olikaan laskenut, kun junamatkakin kesti vartin. Iltaisin monen tunnin laskemisen jälkeen jalat painoivat tonnin, mutta fiilis oli katossa. Hauskaa puuhaa!

Härgänen purilainen. Jakso aurata ton jälkeen!

Toinen Davosin keskustan isoimmista laskettelukeskuksista on Davos-Platzin edestä nouseva Jakobshorn, mutta koska siellä ei tullut käytyä, niin tarkkaa, tai siis mitään analyysejä rinteistä ei ole tarjolla. Ilmesesti Jakobshorn on enemmän lumilautailijoiden suosiossa, mutta tuskin ne sieltä suksilla laskevaakaan pois heittää.

No mutta sen pituinen se. Jos laskettelu, After Ski, Alpit, lätkä, Sveitsi tai vaikka nuo kaikki kiinnostavat niin lämpimästi tervemenoa Davosiin. Onhan se jonkun verran kalliimpi paikka kuin esimerkiksi Itävallan laskukohteet, mutta kyllä tuollakin voi elellä pienemmällä budjetilla.

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Matkavinkkejä Thaimaan ja Malesian paratiisisaarille

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (SIIRTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Syksy ja pimeys saapuu ja kaikkia ahdistaa. Tai jos ei ahdista, niin ainakin tekee mieli ahdistua. Tai jos ei tee mieli ahdistua, niin tekee ainakin mieli lähteä katsomaan aurinkoa ja uittamaan varpaita meriveteen. Suomessa kun aurinko kun tuntuu olevan lomalla lokakuusta maaliskuuhun eikä merivedessä varpaiden uittaminen talviaikaan ole kovinkaan fiksua. Moni pakkaa Speedonsa ja bikininsä suunnatakseen kaukomaille ja iso osa näistä matkaajista ottaa suunnakseen Kaakkois-Aasian.

Ajattelin vähän kirjoitella matkavinkkejä ja kokemuksia suosituimpiin Kaakkois-Aasian maihin,  Thaimaahan ja Malesiaan. Itse en pidä megamassaturistikohteista enkä etsi lomalta bailumeininkejä, joten en osaa antaa vinkkejä esim. Phuketiin tai Pattayalle. Sellaisen puolueellisen vinkin voisin noihin liittyen antaa: Älä nyt sinne ainakaan mene! Keskityn massakohteiden sijaan pienempiin saariin, mitkä eivät ehkä ole vielä ihan jokaisen sergein ja muiden turistien tiedossa.

Thaimaa

En voi sanoa pitäväni itseäni minään Thaimaan asiantuntijana enkä myöskään fanina, joka palaisi sinne vuosi vuoden jälkeen. Oon pyörinyt siellä ainoastaan eteläosassa, joten vinkit tulevat vain sille alueelle. Isoista massaturismikohteista oon käynyt Phuketin lisäksi Krabilla sekä Koh Lantalla omatoimireissuilla. Näistä viimeksi mainittu oli ehdottomasti se kaikista "aidoin" ja rauhallisin mesta, jonne voisi mennä joskus uudestaankin. Hyvänä vinkkinä sanoisin, että kannattaakin ottaa lennot jonnekin kyseisistä paikoista ja suunnata sitten kohti pieniä paratiisisaaria, joihin pääsee veneillä isommista kohteista.

Yksi paikka johon ihastuin viimeisellä Thaimaan tourilla oli Koh Yao Noi, joka sijaitsee puolimatkassa Phuketia ja Krabia, tunnin venematkan päässä molemmista. Saari on todella rauhallinen, joten jos tarkoituksenasi on nauttia auringosta, maisemista sekä kiireettömästä hengailusta, voisi Koh Yao Noi olla hyvä vaihtoehto. Saarelta löytyy majoituksia jokaisen tarpeeseen ja lompakolle, on sekä kalliita resortteja että halpoja bungaloweja. Resorteissa hintaan usein kuuluu myös kaikki ruoat, sillä niiden lähellä ei välttämättä ole mitään muita ruokapaikkoja.

Koh Yao Noi - pala rauhaa Phuketin ja Krabin puolivälissä.

Saaren parhaat rannan ovat itä- sekä länsipuolella saarta. Majoituimme itse saaren itäpuolelle, josta löytyi muutaman hotellin lisäksi kävelymatkan päästä ravintoloita sekä näköalapaikka. Paljon muuta siellä ei ollutkaan eikä ollut tarvistakaan. Bungalowista vuokrasimme kanootin, jolla oli kiva käydä horisontissa näkyneellä autiolla saarella ihmettelemässä. Ei paljon stressi päässyt painamaan tuolla. Sopiva aika Koh Yao Noilla vietettäväksi olisi 4-7 päivää, sillä voisin kuvitella että viikon jälkeen kaipaisi jo vähän vaihtelua maisemiin. Koh Yao Noin naapurisaari Koh Yao Yai on lyhyen venematkan päässä, mutta se ei sinällää tarjoa mitään mitä ei Noilla olisi.

Kanoottimatka autiolle saarelle on loppukahlausta vaille valmis.

Koh Yao Noi autiosaarelta kuvattuna.

Näköalapaikan kuppilasta.

The Beatles vartioi yöunta bungalowissa.

Yksi vaihtoehto Koh Yao Noin jälkeen on Phi Phi -saaret. Näitä kahta paikkaa ei voi millään muotoa verrata toisiinsa, sillä niin pahasta turistirysästä on Phi Phin kohdalla kyse. Mutta ainakin niiden, jotka haluavat tehdä lomallaan muutakin kuin vaan löllötellä varpaat hiekassa, kannattaa käydä paikka tarkistamassa. Bileitä riittää ja bucketia tulee pöytään koko ajan. Ja kyllä sieltäkin löytyy rauhallisempia osia, kun vain osaa etsiä. Etenkin ensikertalaisen Thaimaan kävijän on hyvä käydä tarkistamassa myös tuo turistiosasto, sillä sen jälkeen saa vähän perspektiiviä mikä ero on massaturismin pilaaman ja jollain tasolla vielä aidon Thaimaan välillä.

Jos otat kohteeksi Koh Lantan ja haluat mennä sieltä jonnekin pienemmille spoteille, niin sieltä etelään päin suunnattaessa yksi viime vuosien suosituimpia kohteita on Koh Lipe, jota voin myös suositella pienellä varauksella. Matkan varrella on muutama pieni saari, jossa löytyy muutama hassu resortti ja yksi niistä on Koh Ngai (lausutaan hai). Pari-kolme yötä siellä, niin rentoutumismittari on taas tapissa ja matkaa voi jatkaa kohti astetta viriilimpää paikkaa eli Koh Lipeä.

Koh Ngai ja täpötäysi biitsi.

Pitkähäntäveneellä Lipelle.

Maisemaa bambumajan terassilta.

Koh Lipe oli viitisen vuotta sitten vielä kohtalaisen tuntematon saari ja reppureissaajien salainen rentoutumispaikka. Pikku hiljaa sana levisi ja nyt sinne suuntaa suuri joukko ihmisiä, niin läheisestä Malesiasta kuin Thaimaankin puolelta. Joka tapauksessa Koh Lipe on näkemisen arvoinen mesta ja siellä kannattaa käydä jos lähettyvillä liikkuu. Eritasoisia hotelleja ja bungaloweja on joka puolella saarta, joten majoituksen saa hyvin todennäköisesti paikan päältä ilman ennakkovarauksia. Toki jos haluaa elää herroiksi ja nukkua yönsä hienoissa resorteissa, kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Itse vietin muutaman yön viiden metrin päässä rantaviivasta bambuhökkelissä, josta kuului kaikki äänet ohuiden seinien läpi. Kulkukoirat haukkuivat ja suomalaispariskunta tappelivat tappeli läheisessä mökissä, mutta muuten majoitus oli erilainen ja edullinen kokemus, vaikka tyttöystäväni heräsi aamulla noin sadan hyttysenpureman jäljiltä. Oli jäänyt hyttysverkko vähän raolleen. Hupsis!

Meidän lukaali muutaman yön ajan. Sopii hyvin Laamanaaman halpamatkojen henkeen!

Ettei vaan sade iskis kohta!

Tästä alkaa Koh Lipen mainstreet.

Paikalliset skiditkään ei eksy.

Näkymää seuraavan bungalowin terassilta. Stressitaso kovin alhainen.

Koh Lipeltä pääsee snorklausretkille läheisille spoteille tai jos se ei nappaa, niin saarella on muutenkin kiva vain käppäillä ympäriinsä. Jos saarielämä tai Thaimaa alkaa kyllästyttää, on yksi hyvä vaihtoehto vaihtaa maata ja mennä laivakyydillä Malesian puolelle Langkawille, jossa on myös paljon nähtävää ja koettavaa.

Malesia

Malesian puolella on tullut käytyä edellämainitun Langkawin lisäksi Penangilla sekä aivan vastakkaisessa suunnassa Pulau Tiomanilla ja Pulau Besarilla. Tämän lisäksi myös Malesian puoleinen Borneosta on nähty pieni osa, josta kirjoittelinkin jo aikaisemmin blogiin.

Langkawi sijaitsee Malesian luoteisosissa Andamaanienmerellä ja se on yksi suosituimmista, ellei suosituin rantakohde koko maassa. Mistään turistihelvetistä ei kuitenkaan ole kysymys yhden otannan perusteella, vaan aika rauhassa siellä sai elellä. Pantai Cenang on saaren turistiranta, jossa suurin osa hotelleista ja ravintoloista sijaitsee, mutta jos haluaa vähän sivummalle, niin suosittelen Burau Bayllä saaren luoteisosassa. Itse majoituimme apinoiden keskellä Mutiara Buray Bay hotellissa muutaman yön ja se oli hieno elämys. Yöllä apinat kolistelivat katolla ja aamulla söivät kädestä hotellin pihassa. Välillä tuli myös uitua hotellin uima-altaalla varaanien kanssa. Lähistöltä löytyy myös tekemällä tehty Oriental Village, mutta siellä kannattaa käydä koska sieltä lähtee ylös seitsemänsataa metriä merenpinnan yläpuolelle kaapelivaunu, joten näköalat on aivan huikeat. Muita aktiviteettejä verovapaalla Langkawilla on esimerkiksi saarihyppelyt tai rannalla löhööminen. Merivesi Langkawin turistirannoilla on vähän sameaa, joten jos kirkkaammille vesille haluaa, niin saarihyppely on hyvä vaihtoehto.

Me ja muut muslimit lähdössä saarihyppelylle!

Frendien kaa lounaalla.

Monsuunisateet yllätti.

Pantai Cenangin aamupalamesta.

Mutiara Buray Bay hotellissa kelpas asua. Välillä meinasi tosin olla vähän pilvistä.

Paikallinen fisu.

Maailman siisteimpiä apinoita.

No m-o-r-j-e-n-s!

Hyvää näköalaa Cable Carista. Oikealla meidän hotelli Mutiara Buray Bay.

Näköalasilta.

Välillä altaalla oli kutsumattomiakin vieraita.

Malesia on tunnetusti muslimivaltio, joten siellä vallitsee vähän eri meno kuin Thaimaan puolella. Turistipaikoissa on bisseä ja muuta alkoholia tarjolla ihan normaalisti, mutta aika monessa paikallisten muslimien ravintoloissa ei alkoholia myydä. Myöskin naisia ei valitettavasti Malesiassa aina kohdella samanarvoisesti kuin miehiä, mikä on hyvä muistaa sinne mennessä.

Siinä missä Langkawi on Malesian länsipuolen helmi, pitää vastaavaa titteliä itäpuolella Pulau Tioman sekä Pulau Perhentian. Jälkimmäisessä en vielä ole käynyt, mutta Pulau Tiomanille voisin antaa muutamia vinkkejä.

Parin tunnin laivamatkan päässä mantereelta sijaitseva Pulau Tioman on kaiken hehkutuksen arvoinen. Vedet ovat kirkkaita, maisemat kauniita ja meininki aika alkukantaista. Autoja saarella on jonkun verran, mutta esimerkiksi suurimmalle osalle rannoista pääsee ainoastaan taksiveneillä. Saarelle pääsee Mersingistä lähtevien laivojen lisäksi myös lentämällä propellikoneella Kuala Lumpurista ja Singaporesta, mutta koska Tiomanille saapuminen ei ole kovin nopeaa eikä yksinkertaista, on se edelleen lähinnä reppureissaajien suosiossa.

Itse vietimme viikon Tekekin rannalla saaren länsipuolella. Meri oli hotellihuoneesta kolmen metrin päässä ja läheisellä rannalta kun muutaman sata metriä käveli, pääsi laskuveden aikana kahlattua omalle biitsille, jossa olisi voinut olla vaikka munasillaan, koska ketään muita ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Suosituin biitsi tuolla taitaa olla ABC-ranta, jonne teimme päiväretken veneellä. Siellä oli monsuunisadetta pitämässä myös muita pohjoismaalaisia, etenkin ruotsalaisia. ABC:ltä löytyi huomattavasti enemmän ravintoloita ja pieniä kauppoja kuin Tekekistä, mutta mitään suurta eroa noiden rantojen välillä ei ollut.

Taksivenehinnastoa.

Ihan jämäkät näkymät bungalowin ikkunasta.

Snorklausvedet Tiomanilla on viimeisen päälle hyvät ja meidän "kotirannallakin" oli paljon nähtävää pinnan alla. Toinen toistaan värikkäämpää korallia ja satoja pieniä kaloja pörräsi ympärillä. Sykähdyttävää oli myös nähdä yli metrin pituinen barrakuda korallin vieressä, mutta sen lähempää tuttavuutta ei sen kanssa tehnyt mieli alkaa hieromaan.

Pinnalla. Pinnan alla.

Sukeltajat lähdössä retkelle.

ABC Beach.

Auringonlaskua parvekkeelta.

Suosittelen myös tekemään retken sademetsään. Lentokentän vierestä lähtee pieni tie kohti jyrkästi nousevaa kukkulaa. Sademetsän keskellä on aivan jumalaton kosteus ja tärkeää onkin, että mukana on reilusti nestettä sekä jotain pientä syömistä. Kannattaa myös laittaa jalkaa pitkät housut, vaikka se yli 30 asteen lämpötilassa tuntuisikin tyhmältä. Illimadot ja muut ötökät kuitenkin tykkäävät imeytyä ihoon, joten ihan humpuukia se ei ole.

Paikallinen Mäkki.

Tälläisellä potkurikoneella Tiomanille pääsee Kuala Lumpurista ja Singaporesta.

Viidakossa.

Semisti meinas hikoiluttaa.

Tiomanin jälkeen hengailimme muutaman päivän vielä Tiomanin ja Mersingin välissä olevalla Pulau Besarilla, joka on tullut tunnetuksi Selviytyjät -sarjan kuvauspaikkana. Saarella ei hirveästi nähtävää ole, kaunis ja pitkä ranta, muutamia ravintoloita sekä viidakkopolkuja. Erittäin rentouttava paikka siis. Resortit ovat kohtalaisen kalliita, mutta sisältävät usein aamupalan lisäksi venematkat mantereelta. Paljon on kiinni ilmoista, mutta etenkin auringon paistaessa ei koti-ikävä pääse iskemään.

Pulau Besar ja lungi meno.

Pulau Besar.

Ei nää kuvat ainakaan matkakuumeeseen helpota.

Tyypit! Matkustelkaa, nähkää maailmaa ja tehkää elämästänne hyvä!


Facebook
Twitter
Instagram
Bloglovin