Tabata - pikatreenien aatelia

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Jokainen treenaaja tietää sen tunteen, kun tekee mieli treenata, mutta ei ole kunnolla aikaa tai ei halua viettää salilla tai juoksupolulla enempää aikaa, kun on pakko. Erinomainen ja tehokas keino 20-30 treeniksi on japanilaisperäinen Tabata -treeni, jossa voit haluamillasi liikkeillä tehdä superhapottavan harjoituksen nopeasti.

Tabatan ideana on tehdä intervallihenkisesti toistoja 20 sekuntia ja huilata sarjojen välissä 10 sekuntia. Sarjoja tehdään kerralla kahdeksan peräkkäin eli homma toimii esimerkiksi punnertaessa seuraavasti:

* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* Tässä vaiheessa voit kirota kaikki japanilaiset alimpaan helvettiin.

Neljässä minuutissa olet tehnyt yhden lihaskuntoliikkeen ja palkinnoksi voit pitää lepoa pari minuuttia, jonka jälkeen vaihdat samalla metodilla seuraavaan liikkeeseen!

Liikkeet voivat olla ihan mitä vain. Jos haluat vetää kerralla koko kropan läpi niin voit aloittaa esimerkiksi kyykkytreenistä, tehdä seuraavaksi vaikka kulmasoudun tai maastavedon ja sen jälkeen jonkin rintalihasliikkeen. Loppuun voi vääntää vielä vaikka hauistreenin ja sitten onkin todennäköisesti sen verran tasaraha, että kotiin lähtö kiinnostaa enemmän kuin uusi kierros. 20 minuuttiin olet tehnyt neljä eri liikettä.

Mitä hyötyä Tabata -treenistä sitten on? Ensinnäkin lihaskestävyys paranee ja ainakin isoilla painoilla normaalisti harjoittelevat saavat kaipaamansa vaihtelua lihasärsykkeisiin. Tabatassa sykkeet nousevat väkisinkin korkealle ja koska lepoaika liikkeiden välissä on lyhyt, se myös pysyy korkealla, jolloin kaloreita kuluu enemmän.

Tärkeitä juttuja mitä Tabatassa (niinkuin treenaamisessa ylipäänsä) täytyy muistaa, on lämmitellä hyvin, tehdä lyhyet venytykset ennen kuin alkaa rehkimään ja ymmärtää, että Tabataa ei voi eikä kannata tehdä isoilla painoilla. Pari ekaa sarjaa saattaa vielä mennä hyvin, mutta jos ja kun haluat tehdä liikkeet teknisesti oikein ja myös jaksaa tehdä ne loppuun, niin anna periksi ylpeydellesi ja tee ne tarpeeksi pienillä painoilla. Kannattaa myös käyttää omaa kehoaan treenivälineenä, jolloin et välttämättä edes tarvitse painoja tai salia, sillä treenin tekeminen onnistuu vaikka olohuoneessa. Tällöin voit valita liikkeiksi jo mainittujen kyykyn ja punnerrusten lisäksi vaikka jonkun vatsalihasliikkeen (esimerkiksi lankun) ja selkälihasliikkeen.

Tabata ei rajoitu pelkästään lihaskuntoharjoitteluun vaan samaa voit testata myös juoksemalla. Juokse 20 sekuntia kovaa ja huilaa 10 sekuntia ja sitten taas 20 sekuntia kovaa. Kuulostaa helpolta, mutta mene ja koklaa. 20 sekuntia on yllättävän pitkä aika juosta täysiä.

Testatkaa jos alkoi kiinnostamaan ja tulkaa kertomaan miten meni! Hiton japanilaiset!

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Lutuurimatkailijan Hampuri - FC St.Pauli, HSV ja Hamburg Freezers

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Yksi mun ehdottomia suosikkikaupunkeja koko maailmassa on Hampuri. Kaupungilla on kahdet kasvot, ehkä jopa kolmetkin. On merimieshenkinen satama-alue, räiskyvä, yöelämästään ja rankasta historiastaan sekä tuhansista tarinoista kuuluisa Reeperbahn, unohtamatta tyylikästä ja jokaiselle jotain tarjoavaa keskustan aluetta. Hampurista löytyy lukuisia mahtipontisia kirkkoja sekä kaunis järvialue keskustan pohjoisosassa. Etenkään Reeperbahnin kaupunginosan ei uskoisi olevan edes samassa kaupungissa kuin Hampurin keskustan, sillä niin erilaista siellä on.

Reeperbahnin valoloisto.

Tässä jutussa ei nyt kuitenkaan keskitytä kaupungin perusnähtävyyksiin, joista voit lukea voit lukea lisää esimerkiksi täältä tai Hampurin turistisivuilta. Tässä jutussa keskitytään Hampurin futis- ja lätkäskeneen. Ja hieno skene onkin!

FC St.Pauli 

Mun saksalainen suosikkijoukkue on 2.Bundesligassa pelaava FC St.Pauli. Kaverini kanssa päätettiin lähteä 2006 viikonloppureissulle johonkin ja arvottiin muutaman paikan välillä kohteeksi Hampuri. Kumpikaan meistä ei oltu siellä aikaisemmin käyty eikä oikeastaan koko kaupungista juurikaan tiedetty mitään. Kävin ostamassa reippaana poikana kuitenkin kirjakaupasta taskukokoisen Hampuri -pokkarin, jonka ajattelin lentokoneessa lukaista läpi. No, kirja jäi himan pöydälle, joten se niistä vinkeistä sitten. Hampurissa ristiin rastiin seikkaillessa St.Pauli astui kuvioihin juurikin Reeperbahnin huudeilla, kun kauppojen ikkunoita ja joka toisen vastaantulijalla paitoja, pipoja, lippiksiä ja käsivarsia koristivat St.Paulin pääkallologot. Mietin silloin että onpa magee juttu, tietämättä kuitenkaan silloin 3.Bundesliigassa pelanneen joukkueen historiasta sen enempää.

Homerkin diggaa St.Paulia.

FCSP 1910.

Katutaidetta kunnostuksessa olleen Millerntorin edessä.

Firman auto.

FC St.Paulin historiasta ja tarinasta voi käydä lukemassa vaikka Wikipediasta joko suomeksi tai englanniksi. Kiteytettynä seuran fanipohja on hyvinkin punk -henkistä ja sillä ei ole kuka olet tai mistä tulet ei ole merkitystä, kunhan et ole natsi, rasisti, fasisti tai homovastainen. St.Paulin fanit pelastivat aikanaan seuran konkurssilta ja nykyään jengi pelaa 2.Bundesligaa uusitulla Millerntorin Stadikalla aivan punaisen lyhdyn heiton päässä Reeperbahnilta. Ultrasfanit ovat myös hyvin tarkkoja ettei joukkue kaupallistu liikaa ja esimerkiksi jokainen sponsoridiili hyväksytetään ainakin osittain fanien kautta. Sateenkaariliput heiluvat pääkallolippujen kanssa sulassa sovussa katsomossa ja hasis tuoksuu siellä täällä. Sitä on FC St.Pauli. Rosoista, erilaista ja omalla tavallaan niin sympaattisen tyylikästä.

Sittemmin on tullut vierailtua niin Hampurissa kuin St.Paulin peleissäkin muutaman kerran, joten voisin vähän antaa vinkkejä, jos sisäinen vasemmistopunkkarisihipsterisi heräsi tai futisromanttisuutesi roihahti liekkeihin. Aloitetaan tärkeimmästä eli siitä kuinka saat hommattua lippusi St.Paulin matseihin. Se onnistuu helpoiten suoraan jengin online -lipunmyynnistä. Lippujen hinnat vaihtelevat 10 eurosta 40 euroon paikasta ja vastustajastakin riippuen. H-katsomot pitkällä suoralla on kaikista kalleimmat paikat ja myös tunnelmaltaan lähimpänä katkarapuosastoa, joten suosittelen hommaamaan liput johonkin muualle, etenkin jos katsomokulttuuri kiinnostaa. Itse ostaisin liput joko S-päätyyn fanipäädyn huudeille tai G-katsomon pitkälle sivulle. Liput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen matsia ja jos olet aikaisin liikkeellä, niin saat hyvin suurella todennäköisyydellä liput. Kiimaisimmat geimit toki myydään loppuun hyvinkin nopeasti, joten nopeus on valttia tässäkin hommassa.

Matsitunnelmia vuodelta 2008. 2.Bulin matsi St.Pauli - Augsburg.

Ennen matsia ja matsien jälkeen kannattaa tutustua Millerntor Stadionin ympäristöön. DOM -tivoli haisee pestylle rahalle ja orjatyölle, mutta on loistava paikka ottaa pre game -tuopit tai hehkuviinit. Jos sataa tai ei muuten vaan hotsita olla ulkona, niin sekä pohjois- että eteläpuolelta Stadionia löytyy "viehättäviä" St.Paulin futispubeja, joissa kaulaliinat ja joukkuekuvat roikkuvat seinillä, tupakansavu täyttää ilman ja Keith Richardsin ja Andy McCoyn näköiset jätkät vetää bisseä St.Paulin paidat päällä. Das ist Lutuur!

St.paulilaista menoa fanipubin terassilla. Vanha punkkari vetää Misfits -rotsissaan pari biisiä.

DOM huvipuisto. Reeperbahnin alussa ihan Millerntor Stadionin vieressä.

Rikollisuudelta ja pestyltä rahalta haiseva tivoli usvan peitossa.

Ehkä 20 neliön futispubi Millerntorin pohjoispuolella. Tunnelmallinen fiilis. Jos diggaa.

Uusitun Millerntor -stadionin tai Reeperbahnin fanikaupasta löytyy kaikkea kivaa itselle ja tuliaiseksi koko suvulle ja mikä tärkeintä, paikallista Astra -bisseä tulee käteen katsomossa koko ajan. Pelien alussa jengit tulevat kentälle AC/DC:n Hells Bellsin soidessa ja jos ei tuossa vaiheessa tule nouse karvat pystyyn niin on joko posliini tai kuuro. Kun kerran on käynyt St.Paulin matsissa, harva enää ihmettelee minkä takia joukkue on niin suosittu ympäri maailmaa. Seuran tarina ja ideologia yhdistää ihmiset missä päin maailmaa tahansa. Esimerkiksi Jere Karalahti tykkäsi Hampurin vuosinaan käydä St.Paulin peleissä tunnelman takia sekä myös sen vuoksi, että Millerntorilla ketään ei kiinnostanut hänen menneisyytensä - samoja ongelmia on siellä niin monella muullakin. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, ei koko St.Paulin kaupunginosa tai kaikki seuran fanit ole heroniinipiikki kädessä käveleviä markrentoneita. FC St.Paulin matsien tunnelma täytyy nähdä ja kokea itse, jotta sen täysin ymmärtää.

Maailman kaunein olutlogo - Astra.

HSV

Siinä missä Reeperbahnin ympäristössä Hampuri on St.Paulin väriä tunnustaen ruskea, on se toisaalla sini-valko-punainen. HSV on menestykseltään Hampurin ykkösjoukkue ja myös ainoa saksalaisseura, joka ei ole koskaan pudonnut Bundesligasta, vaikka se esimerkiksi kaudella 2013-2014 olikin hyvin lähellä. 51 vuotta pääsarjassa pelannut HSV on viime aikoina tunnettu jatkuvana alisuorittaja, joka vaihtaa valmentajaa kuin Vesa Keskinen brasialaista tyttöystävää. 

Vaikka St.Paulin miehiä olenkin, ei mulla ole HSV:tä vastaan mitään vihasuhdetta, koska se olisi näin etäfanina lähinnä naurettavaa pelleilyä. Ymmärrän toki, että syntyperäisillä hampurilaisilla saattaa olla eri taustat ja meiningit. HSV on tietyllä tavalla FCSP:n vastakohta. Seura on iso ja menestynyt, ja sillä on aivan erilaiset resurssit menestyä kuin St.Paulilla, vaikka HSV:kin on viime vuosinä kärsinyt taloudellista ongelmista.

Itse olen nähnyt paikan päällä Imtech Arenalla yhden HSV:n matsin, kylmänä ja tuulisenä marraskuisena päivänä 2012. Ilma oli hyytyvä eikä vastustaja Mainz millään mittarilla HSV:n sykähdyttävin vastus, mutta siitäkin huolimatta etenkin päädyn sekä yläkaarteen fanikatsomoissa vallitsi hyvä tunnelma. Liput matseihin on helpointa hankkia HSV:n onlineshopista ja jos haluaa päästä saksalaisen fanimeiningin ytimeen, niin parhaat mestat on Nord Tribüneen päädyn A-katsomoihin, kulman 22C -seisomakatsomoon tai ainakin lähelle niitä. Itse istuin 28 B -katsomossa, josta pelin hyvin, mutta vastakkaisella puolella meno olisi ollut huomattavasti railakkaampaa.

HSV:n Imtech Arena reilu tunti ennen matsin alkua.

Tylsän ja huonotasoisen Mainz -matsin ainoa maali.

Imtech Arena sijaitsee, niinkuin suurin osa nykypäivän stadioneista, keskustan ulkopuolella. Keskustasta tullessa kannattaa jäädä junasta Stellingen asemalla ja joko kävellä reilun kilometrin matka Stadikalle tai mennä shuttle -bussilla. Tässä vielä viralliset ohjeet niin kukaan ei voi mua syyttää, ettei löytänyt perille. Juna-aseman vieressä ja kävelyreitin varrella on myös parhaat matsibissejen nauttimispaikat. Ja toki stadionilla on kaljahanat selässä kulkevaa myyjää joka puolella, jotka miellellään tarjoavat olutta janoisille about neljän euron kappalehintaan.

Polizeit kytiksellä.

Imtech Arena

Hamburg Freezers

Imtech Arenan vieressä komeilee jättimäinen O2 World -arena, joka muistuttaa kovasti Helsingin Hartwall Arenaa. Jäljet johtavat Hjallis Harkimoon, joka oli mukana rakennuttamassa Arenaa sekä luomassa Hamburg Freezersiä. Freezers perustettiin vasta vuonna 2002, joten aika muovinen historia jengillä on. 12 vuodessa kannattajakulttuuri on kuitenkin kehittynyt suuresti ja yhden otannan perusteella samaiselta marraskuulta 2012, tunnelma pelissä oli taattua saksalaista laatua. Laulut alkoivat puolisen tuntia ennene peliä, alkushow veti vertoja pyrotekniikaltaan Rammsteinin keikalle ja istumapaikat muuttuivat seisomapaikaksi monta kertaa ottelun aikana. Ja tähän lähti mukaan koko halli. Hienon näköistä ja kuuloista. Paikallisen kendoliiga DEL:in taso ei vauhdiltaan tai taitotasoltaan pärjää kotoisalle Liigalle, mutta ihan viihdyttävää hokia tuolla pelataan joka tapauksessa. Eikä sinne paikallisetkaan pelkästään peliä mene katsomaan vaan juomaan, laulamaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Jos Hampurin reissulla osuu Freezersin peli aikatauluihin, niin käy ihmeessä tutkailemassa meininki. Liput peleihin saat iisisti täältä. 

Alkushow.

Köyhän miehen Rammstein.

10 minuuttia matsin jälkeen. Juuri kukaan ei lähtenyt summerin soitua kotiin vaan halli taputti Freezersin takaisin jäälle. Pelaajat huudattvat yleisöä perus runkosarjamatsin jälkeen vielä hetken aikaa.

Jos suunnittelette futismatkaa Saksaan, niin Hampuriin on Suomesta katsoen lyhin matka ja viikonlopun aikana on helppo katsoa ainakin pari futispeliä, kun lähistöllä on myös Bremen sekä Hannover. Finnair lentää sinne päivittäin ja lennot maksaa 140-200 euroa. Saksalainen urheilukulttuuri on parasta paikan päällä. 

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Miksei Liiga kiinnosta yleisöä? Syitä ja seurauksia.

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

3322. 2865. 3078. 3640. 5237.

Lätkässä syksyn suurin kotimainen puheenaihe on ollut yleisömäärät, tai oikeastaan niiden puute. Lähes jokaisen seuran yleisötavoitteet ovat reippaasti alle budjetoidun ja jopa perinteisten lätkäkaupunkien niinkuin Tampereen ja Jyväskylän jäähallit ovat puolillaan. Yllä lueteltuna 14.10 tiistaikierroksen yleisömäärät. Miksi luvut ovat viimeistä lukuunottamatta noinkin surkeat?

No ihan siksi, koska SM-Liiga on ampunut itseään jalkaan. Sarja on suljettu eikä sieltä voi tippua. Sieltä voi siirtyä kyllä esimerkiksi KHL:ään, jos on Kummolan hyväksyntä ja sinne voi nousta Mestiksestä, jos kabinetissa niin sovitaan. Mutta urheilullisin perustein ei. Onhan se nyt jumalauta ihan perseestä. NHL ja KHL ovat myös suljettuja sarjoja, mutta noita on turha verrata kotimaiseen Liigaan. Mitähän britit sanoisivat, jos Valioliigassa päätettäisiin, että nostetaanpa Leeds ja Nottingham pääsarjaan ja sitten luukut kiinni. Pelailkaa keskenänne.

Jos verrataan tätä Suomen puuhastelua esimerkiksi Ruotsiin, niin siellä Elitserienin joukkueilla on oikeasti iso pelko putoamisesta. Kaksi runkosarjan viimeistä seuraa joutuu karsimaan sarjapaikasta neljää parasta Allsvenskan -joukkuetta vastaan kaksinkertaisessa sarjassa. Kovat on panokset, hallit on täynnä ja pelataan Matikaisen Petriä lainatakseni voitosta tai kuolemasta. Harmi kyllä Ruotsissakin on tulossa muutoksia tuohon karsintasarjaan. Jos Mestiksestä sattuisi nousemaan esimerkiksi Kajaanin Hokki Liigaan, niin sitten nousisi. Halli on pieni ja kylmä, budjettia ei ole, mutta annettaisiin mahdollisuus. Kyllä se Hokki sieltä tippuisi takaisin Mestikseen, jos homma ei toimi kaukalossa.

Toinen syy yleisökatoon on se, että nykyään on niin helppo nähdä kaikki matsit kotisohvalta ja maksaa siitä kuukaudessa sen mitä maksat kertalipusta halliin. Usein aika paljon vähemmänkin. Kotisohvalla voit hörppiä Virosta tuotua Ale Cogia tai vaikka Viskiä. Ei tarvitse maksaa kahdeksaa euroa  bissestä liigahalleissa, joita ei edes ehdi kunnolla juoda ennen kuin erä taas alkaa. Sitä kun ei voi tietenkään viedä katsomoon saati edes laskea valmiiksi tuoppiin, jotta toiminta nopeutuisi. Ja jos peli tai erotuomaritoiminta alkaa kyrsimään, niin aina voi vaihtaa kanavaa.

Kolmas syy yleisökatoon on mun mielestä lippujen hinnat. Liigaseurojen on pakko pitää lippujen hinnat sillä tavalla korkealla, että viivan alle jäisi voittoa, mutta samalla kun sarjan tuote ei ole kunnossa ollaan oravanpyörässä. Joku 25-40 euroa perus runkosarjan matsista on todella kova hinta, jos ajatellaan, että vaikka nelihenkinen perhe lähtee matsiin. Kyllä siinä kaksi kertaa miettii moni vaihtoehtoja tuollekin summalle. Jokaisella seuralla löytyy ne HC-fanit, jotka tulevat halliin joka tapauksessa. Mutta se kun ei vaan riitä.

Jokerit on keksinyt hienon markkinointitempauksen KHL:ään, kun maailman toiseksi kovinta sarjaa pääsee katsomaan esimerkiksi 'neljä matsia 44 eurolla' -kampanjalla. Hartwall onkin ollut melkein täynnä. Täytyy kuitenkin muistaa, että Jokerit pystyy tuohon, koska lipputuloilla ei oikeasti ole niin väliä. Rikkaat venäläisomistajat maksavat kuitenkin viulut. Mutta mielummin sitä hallin täyttää edullisilla lipuilla kuin ei ollenkaan. Mitäs jos Liigaseuratkin panostaisivat vastaaviin ottelupaketteihin?

Sitten on vielä lätkän ylitarjonta. CHL on toivottavasti tullut jollain tasolla jäädäkseen, mutta eipä senkään yhteydessä voida mistään Mestareiden Liigasta puhua niin kauan kun joukkueet sinne valitaan täysin muun kun urheilullisen menestyksen perusteella. Tällä kaudella mukana on mm. KalPa ja TPS, jotka sijoittuivat viime kaudella komeasti sijoille 13 ja 14 ja matseja pelataan harjoituskaudella ja välillä taas runkosarjan keskellä. No jostainhan sitä on liikkeelle lähdettävä.

Miten Liiga nousisi takaisin kiinnostavaksi sarjaksi? Tässä mun ehdotukset:

1. Sarja auki. Liigaan maksimissaan 14 joukkuetta, jotka pelaavat toisiaan vastaan neljä kertaa. Unohdetaan ne helvetin tammikuun tasaukset ja muut. Kahdeksan parasta playoffeihin ja kolme huonointa karsintasarjaan Mestiksen kolmea parasta vastaan. Kolme parasta sieltä sitten seuraavaksi kaudeksi Liigaan.

2. Kiinteät pelipäivät. Nyt matseja pelataan ihan arpaa heittämällä. Maanantaina saattaa olla matsi, tiistaina ehkä kaksi ja perjantaina viisi. Pelipäivät esim. tiistai, torstai ja lauantai tai tiistai, perjantai, lauantai. Niin se toimii suurimmassa osassa muitakin Euroopan liigoja, miksei siis täälläkin?

3. Seurat, panostakaa ottelutapahtumaan. Keksikää asioita minkä takia sinne hallille kannattaa lähteä ennemmin kuin katsoa peliä kotisohvalta.

4. Lapsille ja opiskelijoille edulliset liput. Sieltä se uusi fanisukupolvi kasvaa ja he saattavat tulla peleihin seuraavat 30 vuotta.

Liigan päättäjät. Olkaa rohkeita.

Allekirjoittanut on seurannut espoolaista jääkiekkoa vuodesta 1988 katsomon puolelta ja nähnyt divariajat ja liigaan nousut, siellä tapahtuneet topit ja flopit.

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Sveitsin helmiä - Lugano & Bellinzona

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Lugano

"Italian rajan lähellä sijaitseva Lugano on yksi maailman kauneimmista kaupungeista." Tämä lause löytyy melkein mistä tahansa Luganoa esittelevästä tekstistä ja pitihän se käydä omin silmin todistamassa. Tottahan nuo kirjoittavat!

Lugano sijaitsee Sveitsin eteläosassa Ticinon kantonissa, suurinpiirtein tunnin juna- tai bussimatkan päästä Milanosta. Italian läheisyyden takia alueen virallinen kieli onkin Italia eli ainoat about tutut sanat liittyivät pizzoihin. Jos tarkoitus on hengailla pelkästään Etelä-Sveitsissä, niin ehdottomasti järkevin paikka lentää Suomesta tuonne on Milanon Malpensan lentokenttä, josta pääsee suoraan bussilla terminaalin edestä Luganoon. Hintaa tuolle tulee reilut parikymmentä euroa.

Portti Luganoon.

Optimiaika Luganossa olemiseen on mun mielestä 2-3 päivää. Siinä ajassa ehtii pyöriä pitkin poikin kyliä ja nähdä ne nähtävyydet mitä haluaakin. Itseäni ei juurikaan, tai no ei yhtään, paikalliset museot kiinnostaneet, mutta niitäkin sieltä kuulemma löytyy. Itse halusin käydä perus hengailun lisäksi halusin käydä jommalla kummalla kaupungin vuorista ja Monte Salvadorin ollessa korjaustöiden takia kiinni oli ainoa vaihtoehto Monte Bré. Vuoren huipulta olikin huikeat näköalat usvaisen kaupungin ylle ja sinne pääsi hauskalla kaapeliraidevaunulla jyrkkää mäkeä pitkin.

Monte Brén huipulla odotti hauska yllätys, kun siellä olevan ravintolan kyltti toivotti tervetulleeksi myös Suomeksi. Ravintolan omisti suomalaisnainen yhdessä paikallisen miehen kanssa, mutta harmi kyllä hän ei ollut paikalla tuona päivänä. Monte Bréllä voi patikoida, maastopyöräillä tai vaan katsella maisemia. Ehdottomasti käymisen arvoinen mesta!

Matkalla huipulle.

Kivan oloinen lukaali Monte Brén huipulla.

Kohtuu hulppeet näkymät Luganon ylle.

Jaana toivotti tervetulleeksi.

Monte Bré

Takaisin kaupunkiin.

Parasta kaupungissa on ehdottomasti rantabulevardi ja järvimaisemat, kun eteen avautuu kauempana näkyvät alpitkin. Myös keskustan kapeat ja vanhat kadut ovat kiehtovia, joskin korkeuseroja on paljon ja esimerkiksi juna-asema sijaitsee kukkulan päällä, jonne on helpoin järven rannalta mennä kaapelivaunulla tai bussilla. Kävellen hanuri joutuu koetuksille, mutta ei siitäkään varmasti kenellekään haittaa ole.

Jos yhtään diggaa penkkiurheilusta, niin HC Luganon lätkäpelit on kaupungissa iso juttu. Mm. Petteri Nummelin ja Ville Peltonen ovat molemmat pelanneet siellä. Futistarjontaakin löytyy, mutta ei ihan pääsarjatasolta. Itse harmi kyllä missäsin Luganon kotipelin, kun ei osunut oikeille päiville. 

Rantabulevardi. Niin kovin nättiä!

Vanha mies kahvilassa.

Nopein reitti juna-asemalle.

Vanhan kaupungin kapeat kujat ja korkeuserot.

Lugano.

Luganojärvi ja kaupungin silhuetti.

Hotelleja kaupungista löytyy moneen makuun, mutta mitään halpaa lystiä hotelliyötkään ei tuolla ole. Itse varasin Booking.comista Hotel Dischman kolmeksi yöksi 384 euroon. Hotla sijaitsi Paradiso -nimisessä kaupungiosassa, mutta ei se kuitenkaan ihan paratiisia vastannut. Hotelli itsessään oli ihan perus pienehkö perhehotelli muutaman sadan metrin päästä rannasta. Keskustaan ja rautatieasemalle oli reilun kilometrin matka, mutta läheltä löytyi kuitenkin muutama ruokapaikka sekä kasa muita hotelleja. Aamupala sisältyi hintaan ja oli jees. Skumppaakin oli tarjolla! Wi-Fi wörkki myös mainiosti, joten sinne vaan ellet luxusta kaipaa.

Shoppailumahdollisuuksia Luganossa on ihan kivasti, mutta suurin osa liikkeistä on Sveitsiläiseen tapaan kalliita merkkiliikkeitä, joten itselläni ei matkalaukku tuolla täyttynyt. Hintataso oli muutenkin Suomeen verrattuna kova, niinkuin yleisesti Sveitsissä aina. Suosittelenkin, että shoppailutarkoituksessa kannattaa tehdä vaikka päiväretki Milanoon.

Luganosta onkin näppärää liikkua muualle Sveitsiin tai Pohjois-Italiaan. Läheisistä kaupungeista monet ovat kehuneet Sveitsin puolelta Locarnoa ja Bellinzonaa sekä Italian puolelta Comojärven sekä Maggiorejärven rannalla olevia lukuisia isompia ja pienempiä paikkoja. Itse kävin Luganon jälkeen tarkistamassa juurikin Bellinzonan siitä syystä, että se oli matkan varrella kun matka päivää myöhemmin jatkui Davosin alppimaisemiin.

Bellinzona

Bellinzona oli mulle ainoastaan tuttu siitä, että se oli jokunen vuosi sitten FIFA-sarjan konsolipelissä Sveitsin paskin jengi, mutta siitäkin huolimatta nopealla googlauksella paikka vaikutti yhden yön jutun arvoiselta. Kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet ovat kolme linnaa, jotka näkee kaikissa kaupungista kertovissa kuvissa ja postikorteissa. Kaupungin keskusta on viihtyisä ja nopeasti haltuun otettava, mutta myös hiljainen. Eipä ainakaan tarvinnut syödä täpötäysissä ravintoloissa tai kuunnella diskojytää aamuviiteen.

Kävimme kahdessa noista kolmesta linnasta ja olihan ne ihan mielenkiintoisia. Jos tykkää linnoista. Reissun aikana oli hyvä keli, niin mikäs siellä linnan muureilla ja nurmialueilla oli dallatessa. Ja iltavalaistuksessa kaikki kolme linnaa oli oikeasti hyvännäköisiä. Mutta Bellinzonaan ei silti ole mitään syytä mennä yhtä tai kahta yötä pidemmäksi aikaan, koska ei siellä niin paljon nähtävää ole.

Linnaan tutustumassa.

Bellinzonan kaksi muuta linnaa sieltä kolmannesta kuvattuna.

Bellinzonan keskusta.

Vanha kaupunki iltavalaistuksessa.

Täysikuu ja Bellinzonan linnat.

Iltapäivän kahvihetket.

Vanha kaupunki.

Bellinzonassa tuli vietettyä vain yksi yö. Hotelli Unione oli perushyvä kolmen tähden Scandic -henkinen mesta. Yksi yö maksoi 170 euroa sisältäen sentään aamupalan. Hotelli oli suurin piirtein puolen kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja juna-asemalta, mutta ehkä kuitenkin ihan hitusen syrjässä. On sitä usein huonommissakin luukuissa tullut nukuttua, joten varovainen peukutus Unionelle.

Vähän isomman peukutuksen voi antaa Bellinzonalle ja vielä isomman Luganolle. Parhaimmat puolensa kaupungit näyttävät keväisin ja kesällä, kun lämpötilatkin huitelevat 30 asteen kieppeillä. Talvisin on usein pakkasta ja luntakin, mutta rantakadun palmut antavat kivan kontrastin sillekin. Suomessakin olisi kivempaa talvella, jos olisi palmuja muistuttamassa lämmöstä. All in all, aina kannattaa matkustaa. Vaikka Sveitsiin! 

Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Suomestako jalkapalloyhteiskunta?

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Valtava futiskiima. Kaikkien aikojen saumat päästä ensimmäisiin EM-kisoihin. Suomi arvottu ennakkoon unelmalohkoon. Karsintojen avauksessa ottelussa kaatui vaikeiden vaiheiden jälkeen Färsaaret. Ensimmäisessä, lauantai-iltana pelattavassa kotiottelussa on vastassa entinen Euroopan mestari Kreikka, joka pääsi myös kesän MM-kisoissa alkulohkosta jatkoon. Lehdet ja muut mediat hehkuttavat kuinka suomalaispelaajat ovat onnistuneet eri puolella Euroopan futisliigoja maalinteossa. Kreikalla on omat ongelmansa ennen Huuhkajien kohtaamista ja Suomi lähtee otteluun jopa tietyllä tavalla ennakkosuosikkina. Olympiastadionin täyttäminen pitäisi olla helppoa.

Mutta vielä mitä. Lippuja otteluun on myyty peliä edeltävänä päivänä 25 000. Liput ovat olleet myynnissä jo puolisen vuotta, mutta näyttää siltä, ettei Stadikka tule olemaan täynnä. Vertailun vuoksi HJK myi Barcelonaa vastaan pelatun täysin panoksettoman harjoitushöntsän loppuun reilussa tunnissa. Samoin kävi kesän 2013 Arsenal-Manchester City matsin. Ja kaiken lisäksi aivan törkeillä lippujen hinnoilla, jotka tosin HJK:n tapauksessa menivät sentään hyvään tarkoitukseen. Kylmä fakta on, että HJK-Barcelona ottelun lipun hinnalla sai kausikortin Pohjoiskaarteeseen kaikkiin EM-kisojen kotiotteluihin. Ja silti Stadion ei ole täynnä. Lähellekään. Surullista.

Mistä tämä johtuu? Osittain syynä on varmasti ottelun alkamisaika 21.45. Moni perhe jättää sen takia matsin väliin ja etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevat ovat myöhään takaisin himassaan. Toisekseen lokakuun puoliväli ja kylmä stadion ei kauheasti sytytä, mutta kylmä se on talvisin Valioliigan sekä Bundesligankin katsomoissa. Tekosyy siis. Joka tapauksessa suomalaiskatsojia kiinnostaa enemmän nähdä livenä sinänsä upean joukkueen, kuten Barcelona on, pelaajia turhanpäiväisessä harjoituspelissä kuin tukea Huuhkajia matkalla EM-kisoihin. Suomella on vielä matkaa jalkapalloyhteiskunnaksi.

Lutuuri tehdään paikan päällä.

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Loppuvuoden treenitavoitteet

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM

Tätä vuotta olisi vähän alle kolme kuukautta jäljellä, joten nyt on mainio tilaisuus tehdä itselleen loppuvuodeksi treenitavoitteet. Kun ne kerta tulee näin julkisesti kerrottua, niin ehkä niissä pystyy sitten pysymäänkin. Tässä vaiheessa tuon jo selväksi, että mä en halua antaa kenellekään ohjeita miten pitää treenata ja syödä tai muuta, kerron vaan omista tottumuksistani. Jos joku haluaa kokeilla samaa niin siitä vaan.

Niinkuin aikaisemmin blogissani kirjoittelinkin, niin kesä meni treenien suhteen varsin railakkaasti. Duunimatkat taittuivat suurimmaksi osaksi tsykällä tai juosten ja lomalla oli aikaa treenata. Tuleva talvi tuo kaivattaua vaihtelua treenirutiineihin ja lumentulon jälkeen etenkin pyöräily jää vähemmälle tai kokonaan pois, mutta siihen asti mennään vielä hyväksi havaitulla tykityksellä eli pyöräillen, juosten ja salilla käyden.

Teen yleensä itselleni viikon loppupuolella seuraavan viikon alustavan treenisuunnitelman, kun tietää suurin piirtein omat aikataulut ja kuviot. Oon siitä nihkee jätkä, että jos olen päättänyt ennalta että huomenna treenaan, niin sitten myös pyrin siihen. Siinä on monet kaljoittelut jääneet väliin, kun on mennyt treenaamisen ja itsensä ehdoilla. Joku roti se olla pitää näissäkin hommissa. Viikon aikana pyrin tekemään 3-4 punttitreeniä sekä 2-4 aerobista. Joinain viikkona voi olla, että painotus on enemmän puntin tai aerobisen puolella, mutta kokonaisuudessa yritän tehdä mahdollisimman monipuolisen treeniviikon. Kaikki on kiinni ilmoista, koska metrin lumikerros vähän hidastaa etenkin pyöräilyä eikä juokseminenkaan jäisillä teillä oo kauhean fiksua.

Lepopäivät on tosi tärkeitä, sillä ilman niitä kehitys loppuu ja vetää pahimmillaan itsensä ihan piippuun. Lepopäiviä on hyvä olla 1-3 viikossa, riippuen ihan omasta pohjakunnostaan ja siitä miten rankka treeniviikko on ollut takana.

Kuntosaliohjelma lokakuu - joulukuu

 

Kuntosalitreenin tavoitteena mulla on ylläpitää lihasmassaa sekä jakson loppupuolella ehkä myös kasvattaa sitä. Lihasmassan kasvatuksen hyvin yksinkertainen nyrkkisääntö on se, että täytyy saada enemmän kaloreita mitä kuluttaa ja syödä sekä treenata oikealla tavalla. Koska mulla on treeniohjelmassa mukana ainakin alkuun paljon juoksua sekä pyöräilyä, ei lihasmassan kasvatus käytännössä onnistu tai mun pitäisi syödä hevonen päivässä. Ilman treeniä kulutan vuorokauden aikana vähän alle 3000 kaloria ja esim. tunnin puntin aikana 600-700 kaloria jälkipolttoineen, joten ihan pienistä annosmääristä ei puhuta. Palataan noihin syömisjuttuihin kuitenkin myöhemmin.

En noudata kirjaimellisesti mitään tiettyä saliohjelmaa, mutta mulla on jokaisen viikon aikana käydä jokainen lihasryhmä läpi vähintään kerran. Tärkeää on, ettet tee samoja lihasryhmiä peräkkäisinä päivinä tai jos teet, niin tee ne edes eri liikkeinä ja vähän erilaisilla toistomäärillä. Näin annat lihaksille vähän erilaisia ärsykkeitä.

Mulla on tavoitteena käydä salilla kolme kertaa viikossa ja jaan yleensä treenipäivät about näin: 1.päivä rinta/olkapäät/ojentajat, 2.päivä selkä, hauis, kyljet, 3.päivä jalat. Jokaisella treenikerralla teen aina vatsat sekä selät heti alkulämmittelyn ja lyhyen venyttelyn jälkeen. Jotkut kritisoivat sitä, mutta itse saan siitä hyvän lämmön ja fiiliksen päälle. Tuo jako kuitenkin elää ja jos mulla on vaikka jalat valmiiksi tukossa, niin sitten treenaan jotain muuta ja otan jalat työn alle seuraavalla kerralla.

Liikkeet vaihtelevat päivän mukaan, koska variaatioita on monia, mutta pyrin kuitenkin tekemään kahdesta kolmeen eri liiketta lihasryhmää kohden. Toistoja teen 8-10 ja sarjoja yleensä 3. Pidän taukoja sarjojen välillä 1-2 minuuttia, koska haluan pitää treenin intensiivisenä ja tekemisen meiningin päällä. Istua voi sitten vaikka himassa.

Olen huomannut, että joka neljäs viikko on hyvä tehdä vähän erilaista punttitreeniä ja itse teen silloin joko vähän pidempää sarjaa pienemmillä painoilla tai esimerkiksi kolmen eri liikkeen kiertotreeniä ilman taukoja. Hyvää vaihtelua ja voin kertoa, että kroppa kiittää. Yksi kokeilemisen arvoinen treeni on nimeltään jonkun japanilaisen heebon kehittämä Tabata, jossa tehdään töitä 20 sekuntia, huilataan 10 sekuntia ja tehdään taas 20 sekuntia. Tätä jatketaan kahdeksan kertaa ja sitten hetken huilin jälkeen vaihdetaan liikettä. Saatanan japanilaiset. 

Mulle sopivin punttitreeni on 45-75 minuutin mittainen. Siinä ajassa ehtii tehdä hyvin alkulämmöt, venyttelyt sekä itse treenin.

En ala tässä nyt mitään esimerkki treeniohjelmaa tekemään, mutta niistä kiinnostuneille täältä löytyy erilaisia ja kokeilemisen arvoisia ohjelmia.

Aerobinen treeni - juoksua ja pyöräilyä

 

Aerobisia treenejä ajattelin rykäistä niin pitkälle talveen kuin mahdollista. Lumi, jäiset tiet ja -20 asteen pakkanen on ne syyt minkä takia voi sitten siirtyä sisätiloihin polkemaan kuntopyörää. Monipuolista treeniä ei voita mikään ja se onkin se syy minkä takia kuntosalitreenin vastapainoksi pyrin tekemään tasaisen tappavasti myös aerobisia treenejä. Painoja nostaessa ei kehity kuin fyysinen kunto ja koska haluan ylläpitää myös nopeutta ja kestävyyttä, täytyy treenatakin sen mukaan.

Duunimatkat (17 km/suunta) yritän vetästä pyörällä ainakin pari kertaa viikossa niin kauan kun se on ilmojen puolesta vaan mahdollista. Mulla menee pyöreästi 40-50 minsaa per siivu, riippuen vedänkö talla pohjassa vai matalalla sykkeellä ja tuon edestakaisen matkan jälkeen ei enää tarvii lenkille lähteä saman päivän aikana. Pyöräilessä niinkuin juostessakin on helppo säädellä omaa vauhtiaan ja sykemittarin avulla pystyy treenaamaan haluaminsa sykealueiden sisällä.

Juoksuhommat vaihtelee viikosta riippuen, mutta jo 15-20 minuutin hölkkä käy hyvänä kropan avaajana ja tuo lisää energiaa päivään. Suurin osa mun juoksumatkoista on jotain 45 minuuttia eli kilsoina kahdeksan luokkaa. Niinkuin kaikessa muussakin urheilussa, myös juostessa on tärkeää tehdä erilaisia harjoituksia. Jos juokset aina saman lenkin samalla vauhdilla, se toki tekee hyvää, mutta ei kuitenkaan paranna kuntoa niin paljon kuin variaatiot.

Muuta aerobista en oikein harrastakaan, kun olkapää estää mailapelit eikä talvilajeista oikeen mikään sytytä. Luistelu on jees hommaa, mutta esimerkiksi hiihto ei lähe yhtään, vaikka hyvää kuntoilua olisikin.

Ravinto ja palautuminen

 

Multa on jonkun verran kyselty syömiseen liittyviä juttuja ja voisin vähän tähän loppuun availla miten itse asiat näen ja miten itse syön.

Joka tuutissa puhutaan tällä hetkellä superfoodista, fitnessdieteistä ja kaikesta muusta. Mä en puhu niistä. En ala niitä dumaamaan, koska en ole mitään noista kokeillut. Noihin liittyen mukana on varmasti hyviäkin juttuja, mutta itse en ole nähnyt mitään syytä alkaa punnitsemaan ruokia tai lukemaan joka helvetin tuoteselostusta. Pääasia että vähän katsoo mitä suuhunsa laittaa ja jos olo tuntuu hyvältä, niin eikös se ole tärkeintä?

Syö hyvin ja monta kertaa päivässä. Toi on oikeasti tärkein juttu. Itse syön päivästä riippuen kahdesta kolmeen lämmintä ateriaa sekä aamupalan ja jonkunlaisen välipalan. Pyrin jokaiselta aterialta saamaan riittävästi  proteiiniä sekä annostelemaan hiilarit vähän sen mukaan minkä verran olen päivän aikana kuluttanut tai tulen kuluttamaan. Rasvaa esimerkiksi leivän päälle en ole ikinä osannut laittaa, mutta saan mielestäni kuitenkin hyviä rasvoja pähkinöistä sekä normaalista ruoasta. Annokset on hyvä pitää sen kokoisena, ettei vedä itteensä ihan ähkyyn.

Aamupalaa ei voi aliarvioida. Ihan sama treenaatko ensin tyhjällä vatsalla vai et, mutta älä skippaa aamupalaa treenin jälkeen. Aamupalan sanotaan olevan päivän tärkein ateria eikä se metsään mene. Puuroa naamaan ja vaikka ruisleipää kalkkunalla mahaan. Sillä pääsee jo alkuun. Jos on aikaa ja haluaa hifistellä, niin tuohon vielä muutama kananmuna ja rahkaa, niin saat kaiken tarvittavan. Itse nappaan aamuisin vielä vähän vitamiinejä, niin pysyy vastustuskykykin kondiksessa.

Lämpimät ateriat riippuu ihan siitä mitä on tarjolla. Himassa teen (liian?) usein perussafkoja mm. vähärasvaisesta jauhelihasta tai kanasta ja sen kanssa tummaa pastaa, riisiä tai salaattia. Ihan fiiliksen ja jääkaapin sisällön mukaan. Himan ulkopuolella syön välillä epäterveellisestikin, mutta kun kuluttaa paljon ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä, koska en mä kuitenkaan joka päivä pizzoja tai purilaisia vedä. Limut, karkit ja muut herkut ei oikein uppoa, mitä nyt silloin tällöin saatan jonkun pullan jossain syödä. Sokeria vähentämällä on muutenkin helppo pitää paino ja fiilis kohdillaan.

Palautumisen suhteen mä haluan tehdä yhden jutun paremmin kuin aikaisemmin. Mun on pakko venytellä enemmän kuin koskaan! Monet pitää venyttelyä yhtä turhana juttuna kuin lämmittelyä ennen urheilusuoritusta. Noh, kumpikaan ei ole turhaa. Venyttely on sitä paitsi helppo tehdä missä vaan eikä siinä välttämättä mene viittä minuuttia kauempaa, vaikka ihan hyvä olisi jos menisi. Lihakset palautuu ja kehittyy paremmin kun ne on venytellyt auki ja samalla välttyy turhilta loukkaantumisiltakin. Ja mä haluan ainakin pystyä vielä viiskymppisenä nostamaan lattialta sen minkä sinne oon pudottanutkin ilman, että joka paikkaan sattuu. Mä otan tavoitteeksi venytellä joka päivä vähintään 15 minuuttia. Ei oo liikaa vaadittu.

Tärkein asia on kuitenkin se, että nauttii elämästä. Elämää ei eletä treenien ehdolla, vaikka tästäkin kirjoituksesta sellaisen kuvan voi saada. Täytyy osata nauttia asioista joita tekee ja jos välillä ei huvita treenata tai ei ehdi, niin sitten kannattaa tehdä jotain muuta. Henkisesti täytyy olla fiiliksissä siitä mitä tekee tai on ihan turha tehdä. Urheileminen on vaan siitäkin mukavaa puuhaa, että se saa sekä henkisen- että fyysisen olotilan paremmaksi.

Näillä mennään:

1. Haluan treenata hyvin ja monipuolisesti
2. Haluan syödä hyvin, terveellisesti ja monipuolisesti.
3. Haluan venytellä enemmän.
4. Haluan nauttia elämästä.

Kaikki mielipiteet on mun omia ja kaikesta saa olla eri mieltä. Jokainen saa syödä, treenata tai olla treenaamatta niinkuin itse parhaakseen näkee. Peace.

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Uusi sykemittari ranteeseen ja takaisin treenin makuun.

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM 

Ei siinä mennytkään kuin kolme ja puoli viikkoa, että paranin flunssasta. Mitä nää nykypäivän pöpöt oikein on, kun turkkilaisista basaarimyyjistäkin pääsee helpommin eroon kuin flunssapöpöstä? Tauti ei edes ollut mikään jalat alta vievä, vaan sellainen pitkittynyt perusfluu mikä kuitenkin vie voimat, eikä esimerkiksi treenaamista kannata edes yrittää. No, nyt homma alkaa olemaan taudin osalta taputeltu ja pääsee tekemään sitä mistä saa kicksit eli treenaamaan. Jos ihmettelette taivaalle katsoessa, että mikä siellä ihan pilvien rajassa näkyy, niin se on mun treenimotivaatio.

Pahin virhe melkein kuukauden pakollisen tauon jälkeen olisi jatkaa siitä mihin ennen jäi. Eli ainakaan seuraavaan kahteen viikkoon en ole tekemässä mitään killeritreenejä niinkuin kesällä, vaan nyt lähdetään ihan iisisti liikkeelle. 2-3 salitreeniä viikkoon, mutta pienillä painoilla ja 10-15 toistolla.  Eli periaatteessa aika aloittevan kuntosalitreenaajan ohjelman mukaan. Se tuo hyvää vaihtelua treenaamiseen muutenkin, kun yleensä tulee tehtyä 6-8 toiston sarjoja vähän isommilla raudoilla eikä heti vedä itteensä ja niitä kadonneita lihaksia piippuun. Ja aerobiset sporttailut tehdään sykealueiden mukaan, kun on senkin seuraamiseen tullut hommattua uudet lelut.

Edellinen sykemittari tipahti vessan lattialle kuin teinityttö eron jälkeen ja nyt sain hommattua uuden tilalle. Pähkäilin muutaman eri mallin välillä ja päädyin Polarin RCX3:seen. Oon testaillut sekä Polarin että Suunnon mittareita vuosien varrella ja jotenkin olen päätynyt enemmän Polarin mieheks. Käyttöjärjestelmä on helpompi ja Polar on kuitenkin sykemittauksen edelläkävijä. Tuo RCX3 -mittari on hinta/laatusuhteetaan mun tarpeisiin paras ja se sisältää juuri ne ominaisuudet mitä itse eniten tarvitsen. Sykerajat, kuntotestin, treenipalautteen sekä juoksuun ja pyöräilyyn suunnitellun treenimaailman. En tarvitse mitään markkinoiden uusimpia ja kalleimpia laitteita, joten tuolla vähän perusmittaria monipuolisemmalla kellolla lähdetään jurnuttamaan.

Polarin kuntotesti on hyvä tehdä 1-2 kuukauden välein ja aina ennen uuden mittarin käyttöönottoa, koska se mittaa lähtötason lisäksi myös oikeat sykealueet. Kuntotesti mittaa aerobisen kunnon viiden minuutin lepotilassa tehdyn testin aikana. Sun täytyy määritellä mittariin omat tiedot, aktiivisuustasosi ja tämän jälkeen vain maata paikallasi ja relata. Helppo homma. Mittausta ei kannata tehdä jos on juuri urheillut, sillä se vaikuttaa mittaustulokseen. Itse huomasin että tauon aikana mun leposyke oli korkeampi kuin ennen (nyt n.60, normaalisti 45-50), mutta kuntotaso oli kuitenkin pysynyt kondiksessa. Tulokseksi saatava Polar OwnIndex -lukema kertoo maksimaalisen hapenottokyvyn ja mulle tuli tulokseksi 57, joka tarkoitti mittarin mukaan huippua. Nosti vähän fiilistä sekin. Ehkei tässä sittenkään ihan keräilyerissä olla!

Polarin sykerajoista sen verran, että mittari määrittää sulle kuntotestin jälkeen viiteen osaan jaetut SportZonet. Niitä seuraamalla pääsee paremmin tavoitteisiin, oli sitten kyseessä painonpudotus tai vauhtikestävyyden parantaminen. Jokaisella ihmisellä on omat leposykkeensä, maksimisykkeensä sekä aerobiset ja anerobiset kynnyksensä ja tuon testin avulla mittari osaa laskea sinulle oikeansuuntaiset sykealuee. Lyhyesti aerobinen alue tarkoittaa sitä, että tunnet olevasi hengästynyt ja maitohappoa tulee lihaksiin, mutta homma on vielä kivaa ja saattaa vielä hymyilyttääkin, kun taas anaerobisella alueella liikkuessa maitohapot on ottaneet vallan ja vaikka yrität miettiä kivoja asioita, niin itkettää. Noin niinkun vertauskuvainnollisesti.

Hyvin pelkistetysti painonpudotuksen yhteydessä on tärkeää, että sykkeet ovat ns. rasvaa polttavalla alueella, eli tällöin tulisi liikkua matalalla sykkeellä mahdollisimman pitkään. Peruskestävyyttä harjoitellessa sykkeiden tulisi olla n. 70-85 prosenttia omasta maksimisykkeestä ja vauhtikestävyyttä treenatessa sykkeet saavatkin olla ylärajan tuntumassa. Sydän ja kroppa tykkäävät, että ne saavat erilaisia ärsykkeitä, joten vaikka treenaisitkin jotain tiettyä tavoitetta varten niin kannattaa muistaa tehdä vähän erilaisia treenejä jolloin kuntokin kasvaa nopeammin. Sen takia esimerkiksi intervallitreenaus on erittäin hyväksi kuntoa kasvattavaksi treeniksi.

Hoituu se treenaminen ilman mittariakin, mutta fakta on että siitä saa enemmän irti, kun liikkuu oikeilla sykealueilla ja osaa vähän seurata missä mennään. Ja valinnan varaahan riittää, kun viime aikoina sykemittarien kilpailijoiksi on tullut esimerkiksi Samsungin GearFit -älykellot.

Mutta nyt treenin pariin. Huikee fiilis!

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial